Ruska

Wisconsinin paikallistelevisiossa näytetään näin syksyisin säätiedotuksen rinnalla väritiedotus. Se liittyy tietenkin komeaan ruskaan. Koska metsät ovat täällä lehtipuuvoittoisia, on värileikki sen mukainen. Lisäksi tämän syksy on ollut melko kuiva ja viime päivien intiaanikesä erityisen suosiollinen muodonmuutokselle. 

Ennusteen mukaan Madisonin alueen ruskahuippu olisi ensi viikonloppuna. Jo nyt värejä on kaikkialla. Harmittaa, etten tunne kaikkia puulajeja. Vaahteroiden värit ovat koto-Suomessakin komeimmasta päästä. Niitä on täällämonia erilaisia lajeja, yksi niistä sokerivaahtera, jonka mahlasta keitetään siirappia. Tammiakin on sen seitsemää eri sorttia, ainakin valko-, musta- ja punatammi. Sen lisäksi myös on hikkoreita, joiden pähkinät ovat käsittämättömän herkullisia, tuomia, kirsikoita, pyökkejä, saarnia, lehmuksia, jalavia ja omenapuita. Samoillessamme osavaltion julkisissa metsissä olemme popsineet punaposkisia villiomenoita ja löysimme kerran myös  villin viiniköynnöksen, jonka marjat olivat herkullisia, mutta täynnä pieniä kiviä. 

Metsissä ei ole mitenkään helppoa edetä, jos haluaa kulkea raivattujen polkujen ulkopuolella. Erilaiset köynnökset ja piikkipensaat kamppaavat helposti patikoijan ja repivät käsivarret verinaarmuille. Niistä jää myös helposti tikkuja sormiin ja kaikenlaisia takiaisia vaatteisiin. Lisäksi Wisconsinissa on myös ainakin yhtä paljon hyttysiä kuin Pohjolassa.
 Mutta mikään näistä syistä ei saa meitä pysymään poissa metsistä lähiviikkoina.
Kuvat puhukoon puolestaan.