Vierailimme marraskuun alussa Uudessa Meksikossa Yhdysvaltain
lounaisosassa. Lensimme
yhteen sen suosituimmista turistikohteista, Santa Fen kaupunkiin, missä AmericanFolklore Society järjesti vuosittaisen konferenssinsa. ”Lähistöllä” olisi ollut
vaikka mitä nähtävää, mutta me olimme onneksi jo viisastuneet aiemmasta road
trip -kokemuksesta ennen AFS-konferenssia, emmekä lähteneet tutkimaan naapuriosavaltion
Arizonan Navajo-reservaatteja tai Utahin upeita luonnonmuodostelmia. Tuossa
osassa maata kaikki etäisyydet ovat niin huimaavia, että käväisy jossain lähellä
olisi merkinnyt useamman päivän ajomatkaa ja matkaväsymystä. Sen sijaan maltoimme
mielemme, emmekä lähteneet merta edemmäs kalaan, vaan tutkimme alle kahden
tunnin ajomatkan päässä sijaitsevat historiallisen Taosin seutuja, joissa
riitti vaikka mitä nähtävää.
Matkamme pääkohde oli Taos pueblo, Pohjois-Amerikan vanhin
yhtämittaisesti asutettu kaupunki. Siellä asuvat tiwa-kieltä puhuvat intiaanit ovat säilyttäneet kielen ohella myös
uskontonsa ja monia muita perinteitä. He ovat olleet rauhanomaisia kaupankävijöitä
ja onnistuneet näin säilyttämään esi-isiensä maat ja rakennelmat pahimmilta
tuhoilta. Läheisillä vuorilla, jotka siirtyivät takaisin Taos pueblon
omistukseen 1970-luvulla, ei ole kaivosteollisuutta, hakkuita, eikä muitakaan
modernin maailman vitsauksia. Sieltä virtaa alas laaksoon jokia, joista voi
juoda kristallinkirkasta vettä. Nykyään Taos pueblon asukit elävät lähinnä
turismista, onhan Taos on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Monet
kyläläisistä myyvät käsitöitään ja juttelevat mielellään vieraiden kanssa – eivät
tosin välttämättä omasta kansastaan vaan esimerkiksi turistien kotimaasta, tietöistä
ja säästä.
Itse Taosin kaupungissa on uskomattoman monta puotia, galleriaa ja ravintolaa ollakseen Ähtärin
Ruoka oli kaikkialla Uudessa Meksikossa todella hyvää, ja mikä aina yhtä mieltäylentävää, monessa paikassa sai pääasiassa paikallisista raaka-aineista koostettuja herkkuja. Alueen ruokakulttuuri on tietenkin meksikolaisvaikutteista. Aterioiden, jotka vaihtelivat munakkaista papu/lihatäytteisiin maissienchiladoihin, -tacoihin ja -burritoihin, päällä oli joko punaisista ja vihreistä chileistä tehtyä kastiketta tai molea, suklaalla maustettua chilitomaattisoossia. Kalaakin sai melko usein, ja nautimmekin Taosissa koko Amerikan matkamme parhaan taimenaterian, jonka höysteenä oli uppopaistettuja couscous-piñon* palloja korientari-limekastikkeessa.
*) Piñonit ovat pinjansiemenen tapaisia, mutta aivan
omanmakuisiaan männynsiemeniä, joita kerätään Uuden Meksikon vuoristoja
ympäröivistä metsistä.