Vierailu kotikonnuilla Columbuksessa

Tämä postaus tulee rutkasti myöhässä, koska konferenssi. Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Tässä on tullut Madisonissa välillä mietittyä, että I’d rather be in Ohio, mutta ei siksi, että täällä olisi tylsää tai yhtään huonompaa, vaan koska vuosi Columbuksessa oli niin ihmeellinen, ihmiset siellä niin mahtavia ja elämä muutenkin mukavaa. Myönnän, että katselen mennyttä ruusunpunaista lasien läpi. Viisi vuotta sitten olin nuorempi, naiivimpi ja kaikin puolin onnellisempi. Mutta oli siinä kaupungissa kyllä jotain ja mikä parasta, monta hienoa asiaa oli siellä meitä odottamassa edelleen. 

Nyt pitää ihan sortua listoittamaan siunauksia Columbuksessa (ei missään arvo-, vaan assosiaatiojärjestyksessä): 

1. Jeni’s Ice Cream. Jeni’s ei ole menettänyt hehkuaan, vaan päin vastoin lisännyt sitä. Melkein itku tuli, kun sain tätä taivaallista jäätelöä suuhun, vieläpä syntymäpäivänäni. Otin tripla-annoksen, mikä oli juuri sopiva. Yhdistelmä oli aika jännä, sekoitus perinteistä ja funkya: salty caramel, lime cardamom butter milk frozen jogurt sekä Riesling poached pear. Keskimmäinen vei sydämeni, se on lempijäätelöni tässä maailmassa. 

2. Seura. Se tunne kun kaikkien kanssa jatkettiin siihen mihin jäätiin viisi, kolme tai kaksi vuotta sitten.  Ja kun näki, että luentosali on täynnä hymyileviä folkloristeja, siskoja, veljiä. Tai kun Lavashiin käveli tusinan verran halattavia ihmisiä, jotka olivat siellä vain meitä varten.  

3. Clintonvillen ja Short Northin pöhinä. Kaksi kaupunginosaa, jotka vain jatkavat muutosta hyvään suuntaan: uusia luomukauppoja, ravintoloita, käsityöpuoteja ja ravintoloita.  Jälkimmäisessä entistä vähemmän huumekauppaa. Ensimmäisessä entistä enemmän hippejä. Vielä kun ne kaikki alkaisivat pyöräilemään. 

4. Second hand -kaupat ja ostoksillakäynti ylipäänsä. Tuli ostettua noin sadalla dollarilla käytettyjä hyväkuntoisia talvivaatteita. Vanhat tutut kaupat olivat paikallaan, ja sain tutustua myös uusiin tulokkaisiin. Easton oli vielä isompi kuin aiemmin, ja sinne oli avattu jopa paikallisia käsitöitä ja herkkuja myyvä kauppa. Ja Bookloft oli yhtä hurmaava kuin ennenkin. 

5. Tuttuus ja mutkattomuus. Ihanaa vierailla jossain, missä osaa toimia ja suunnistaa aivan itsekseen ja silmät puoliummessa. Ja small talk sujuu kaikilta kaupungissa yhtä hienosti kuin ennenkin. Kaikki olivat hirmuisen otettuja siitä, että kaipasin kaupunkiin ja kehuin sen hyviä puolia. Love you too. 

(Casiomies lisäisi tähän vielä peuranmetsätyksen. Se on Ohiossa parempaa kuin täällä Wisconsinissa, mistä todisteena paloiteltu pukki pakastimessa.)

Mitäpä sitä vielä sanoisi. Tuntui epätodelliselta lähteä pois ja sanoa, ettei tiedä, koska palaa takaisin. Mutta onneksi on nämä kirkastetut muistot. Columbus in my mind.