Arboretum

 Sunnuntain pyöräretkemme suuntautui yliopiston Arboretumiin eli kasvitieteelliseen puistoon, joka on madisonilaisten suosittu virkistysalue. Noin 510 hehtaarin suuruisella puistoalueella on järvi, koeistutuksia, kasvitieteellinen puutarha, alkuperäiseen kukoistukseensa ennallistettua preerianiittyä ja tammilehtoja. Madisonin kaupunki nimittäin perustettiin 1830-luvulla laajalle preeria-alueelle, jolle nousi maanmuokkauksen jälkeen vehreitä tammimetsiä. Tähän aikaan vuodesta niittyjen kukkaloisto oli kauneimmillaan ja heinät pisimmillään eli jopa kahden-kolmen metrin korkeudessa.

 Puiston alueella elää monenlaisia otuksia, peuroja, kalkkunoita, kilpikonnia, sammakoita, lintuja, lepakoita, hyönteisiä ja perhosia. Toivoin näkeväni villin kalkkunan, mutta sain tyytyä jälkiin, jätöksiin, rypykuoppaan, sulkiin ja ääniin. Sieltä pitäisi myös löytyä alkuperäiskansojen rakentamia maakumpuja (olen aiemmin kirjoittanut vierailustani Ohion kuuluisalla kummulla). Wisconsinin alueen kansat rakensivat aikoinaan enemmän kumpuja kuin millään muulla tämän mantereen alueella kasattiin. 

Puisto on avoinna joka päivä auringon noususta auringon laskuun. Yliopiston henkilökunnan, tutkijoiden ja opiskelijoiden lisäksi siellä työskentelee päivittäin lukuisia vapaa-ehtoisia opastus-, maanmuokkaus-, istutus- ynnä muissa tehtävissä. Yllätykseksemme puistossa ei saanut syödä eväitä. Käytäntö estää todennäköisesti roskaamisen ja mahdollisten siemenistä kulkeutuvien vieraslajien pesiytymisen puiston haavoittuville ekosysteemeille. Alueen halki pääsi liikkumaan autolla ja pyörällä (ja talvella suksilla ja lumikengillä), mutta suurin osa poluista oli varattu pelkästään patikoitiin, eikä niiltä toivottu poikettavan. Alue oli myös juoksijoiden suosiossa. Itse en olisi malttanut juosta yhdenkään puskan ohi, katseltavaa ja nuuskittavaa oli niin paljon. Puistoon on palattava uudestaan viimeistään ruskan aikaan.